Giilavárri - Se joka menee ylös, on sen myös tultava alas
Vesisateen, tuulen ja pakkasen kovettama lumi oli puolimatkaan saakka niin jäistä, että edes hankiraudat eivät tahtoneet pitää. Tämä ei ollut kovinkaan yllättävää, olimmehan seuranneet säätietoja. Kovat tuulen puuskat myös aika-ajoin työnsivät kiusallisesti joka suuntaan. Tämäkin oli odotettavissa. Kompuroimme kuitenkin lopulta ylhäällä odottavaan kuruun, jossa lumi muuttui pehmeämmäksi. Kiipesimme ylös kurun jyrkkää peräseinää ja odotukset alkoivat olla paremmat, ehkä tästä kuitenkin vielä hyvät laskut saataisiin! Kun pääsimme kurusta tasaisemmalle maalle, hyökyi tuuli päällemme huippuharjanteen takaa käsittämättömällä voimalla. Kasvot oli pakko paketoida puffeihin ja huppuun. Näkökenttä kapeni olemattomaksi. Laskulasit olisivat olleet repussa, mutta ei niitä uskaltanut alkaa kaivamaan, etteivät irtotavarat lentäisi tuulen matkaan. Olin ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella. Huipulle oli vielä matkaa vajaa 100 metriä. Päätettiin lähteä yrittää. Ärsyttäisi näin lähellä kääntyä tak